www.pasimaenranta.fi
   
PerusSuomalaisena ehdokkaana tarjoan
varteenotettavan vaihtoehdon.
 | Pasi Mäenranta  | Kunnallista  | Kirjoituksia  | Tapahtumia  | Vaaleista  | Ota yhteyttä  | Pasin blogi  | 

Kirjoituksia yhteiskunnallisista asioista


15.03.2007
Törkeät seksuaalirikosten tuomiot ehdottomiksi.

Törkeät hyväksikäyttö- ja seksuaali rikokset täytyy tuomita ehdottomiin rangaistuksiin. Aina kun seksuaalinen hyväksikäyttö kohdistuu lapsiin, täytyy tuomion lähtökohtana olla ehdoton ja pitkä vankilatuomio. Vaihtoehtoja ei ole. Vertaisin lasten seksuaalista hyväksikäyttöä jopa harkittuun murhaan. Kyseessä on lapsen viaton elämän alku, jossa sielu, sisin ja loppuelämä murhataan tietoisella toiminnalla.

Myös naisten raiskaukset täytyy huomioida nykyistä ankarimmilla tuomioilla. Ei voida mielestäni määrätä lyhempää raiskaustuomiota, jos itse tapahtuma oli lyhytkestoinen tai uhri laittoi ”hanttiin” väkivaltaisesti.

Silloin kun rikollisesti tunkeudutaan henkilön henkilökohtaiseen sisimpään, sitä ei tule sallia koskaan, eikä millään verukkeilla.

Nyky-yhteiskunnalla ei ole varaa ”hyysätä” perverssejä pelkureita, vain sen vuoksi että ”vankilat on täynnä”. Jos vankiloista tilanpuutteen vuoksi pitäisi jotain vähentää, on mielestäni parempi vähentää omaisuusrikolliset. Se harmittaa, kun on omaisuutta kähvelletty, mutta siitäkin pääsee ”yli” kumminkin ja velvoittaa rosmon maksamaan takaisin, minkä on vienyt. Omaisuuden sentään pystyy maksamaan takaisin jossain määrin, mutta menetettyä ja murskattua sielua ei milloinkaan. On pelottavaa ajatella mitä niiden ihmisten päässä liikkuu, jotka puolustavat pedofiilejä ja raiskaajia.


Lasten hyväksikäytön rangaistukset ehdottomiksi.

Uutisissa on vihdoinkin ollut esillä asia, joka on ollut tavallaan vaikea pala niin oikeuslaitoksille kuin myös kansalaisille. Pedofilia täytyy karsia pois hinnalla millä hyvänsä. Emme saa ummistaa silmiä sille. Valtionsyyttäjä Anu Mattila otti reippaasti kannan, jota itse henkilökohtaisesti kannatan erittäin vahvasti. Kyse on lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja raiskausten tuomioiden pienuudesta. Kun kyse on raiskauksista ja hyväksikäytöistä on varsin ihmeellistä, että tuomiot on jota kuinkin ehdollisia, olkoon kyse lapsista tai sitten aikuisista. Näkisin asian niin, että mitä nuorempaan henkilöön seksuaalinen hyväksikäyttö kohdistuu, niin rangaistuksen täytyy lähestyä maksimimääriä.

Ei voi olla niin, että lapsi joka on täysin viaton, eikä ymmärrä koko asiaa, vaan tottelee aikuista siinä luulossa että tämä tekee oikein, saa kärsiä koko elämänsä lähes yksin häpeän ja syyllisyyden tunnossa. Varsinainen rikollinen pääsee siitä ehkä vain ehdonalaisella ja pienillä sakoilla, mikä varmasti ohjaa tämän tyyppisen perverssin uusimaan tekonsa ja pilaamaan lisää pienten lasten elämän alkuja. Yleisesti ottaen pitäisi sääntö olla niin, että seksuaalirikoksen tuomiot lähtee ehdottomista tuomioista, mitä nuorempaan hyväksikäyttö kohdistuu sitä suurempi täytyisi rangaistuksen olla VUOSINA LINNAA.

Jos joku aikuinen ihminen näkee seksuaalisuutta pienessä lapsessa aina vauvoihin asti, täytyy siinä ihmisessä olla jotain pahasti vialla, eikä sellaisen ihmisen paikka ole muu, kuin pakkohoitolaitos. Kun tiedostetaan että sellainen mielenvikainen ihminen joutuu pakkohoitoon lopuksi elämää, antaa se varmasti miettimistä muille pedofiileille, jotta pitäisivät perverssit ajatukset hallinnassa.

Kun mennään alueelle, että hyväksikäyttö tapahtuu perheen sisällä, on se täysin anteeksi antamatonta. Lapsi on silloin täysin perheen mielivallan alla, eikä hän voi tai ei ymmärrä sitä miksi näin tapahtuu ja hyväksikäyttäjä saa jatkaa sitä jopa vuodesta toiseen perhe nimikkeen sisällä. Monesti käy vielä niin että perheen aviopuoliso tietää että hyväksikäyttöä tapahtuu, mutta ei halua tai uskalla puuttua siihen, mikä taas on suurta pelkuruutta ja tuomioita jaettaessa voi sanoa että on yhtä syyllinen. Kun vielä perhetragedia kohdistuu alle kouluikäisiin, olisikin kohtuulista että mitä nuorempaan hyväksikäyttö kohdistuu täytyy rangaistuksen kerroin olla sitä mukaan.

Tämän tapainen toiminta jää ikuisesti pienen lapsen mieleen, eikä se pyyhkiydy pois, ei edes aika paranna kokonaan. Näitä kauhutarinoita on tullut viime aikoina esille enemmän, eikä se varmasti tarkoita sitä että pedofilia olisi uusi asia. Ennen ei ollut mitään tai ketään kenelle pieni lapsi olisi osannut kertoa asian, koska mukana oli varmasti suuri häpeän taakka. Siksi onkin hirvittävää lukea näistä kohtaloista, jotka ovat saattaneet kestää kymmeniä vuosia.

Ei kuitenkaan pidä unohtaa tätä erittäin tärkeää seikkaa, kun lapsi kasvaa kouluiästä aikuisuuteen ja seksuaalisuus alkaa kiinnostamaan. Jossain vaiheessa tullaan väistämättä ns. rajalle, täysi ikäisyyden ja ala ikäisyyden näkymättömälle viivalle. Silloin pitää huomioida, että kun 18-vuotias seurustelee 16-vuotiaan kanssa, ei sitä välttämättä voida katsoa hyväksikäytöksi. Siinä iässä seksuaalisuus on jo samoilla aaltopituuksilla, kun terve järjenkäyttö on mukana seurustelussa.


TAKAISIN

Pasi Mäenranta


www.perussuomalaiset.fi
PerusSuomalainen vaihtoehto Rauman ja Satakunnan edunvalvontaan.